Näin unta, että äiti oli jättänyt isän ja alkanut suhteeseen naisen kanssa. Se ahdisti enemmän kuin mikään (siis isän jättäminen, ei lesbous). Kamala uni. Äiti ei myöskään halunnut pitää yhteyttä. Se oli vielä kamalampaa.
Nyt valvon keittiössä. Kello käy neljää. Vastapäisessä talossa kolmessa asunnossa valo.

Tyyppi pani juuri maate.

Kun heräsin soi päässäni Anna Eriksonin Pohjoisen Lilja.
En tiedä miksi.
Juon kamomillateetä. Toimisiko se uneen?
Toivottavasti.

Vieläkin tuo unen tunnelma jäytää. Äidin välinpitämättömyys ja loittoneminen.
Missään asunnoista ei näy liikettä.
Sääli.
Olisi mukava seurata ihmisten toimintaa.

Taisin löytää neljännen, ehkä viidennen asunnon, jossa valo.
Mielenkiintoista se, että onko kyseessä myöhään valvovien myöhä vai aikaisin nousevien aamu. Tämä on sitä raja-aikaa. Vuoronvaihto.

Muutaman tunnin kuluttua avautuvat kaupat. Sitä ennen bensikset, ehkä koulut. Bussit ainakin. Taksit eivät koskaan nukkumaan käyneetkään. Ja lentokoneet. Ensimmäinen kone Helsinkiin lähtee varmasti pian.

Missään ei vieläkään liikettä.

Haluaisin varmuuden siitä, että minkätyyppisistä valoista on kyse. Aamu- vai iltavuoron?

Liike havaittu.

Epäilisin herääjäksi.

Viides valo osoittautui heijastukseksi. Se siis pois. Kello neljä, neljässä asunnossa valvotaan. Tai oikeastaan neljässä asunnossa on valot, varmuudella yhdessä valvotaan.
Aura-autotkin ovat varmasti töissä. Paitsi ei ole tainnut yöllä sataa lunta. Eli eivät sittenkään.

Toisaalta kaikessa kauheudessaan, näissä unettomissa öissä on myös jotain kaunista. Siksi olisi ihana, jos voisi elättää itsensä jollakin sellaisella työllä, jossa saisi itse tehdä aikataulunsa. Kuin vaikka Norpatti. Ylipäätään, että saisi tehdä elääkseen sitä mitä todella rakastaa. Mitä se ikinä sitten onkaan.