Tiedättekö, jos teillä on itsellänne jokin puoli tai piirre, joka on heikko kohtanne, niin tuskin haluatte sitä asiaa mainostaa. Pikemminkin sen kanssa elää ja siitä voi puhua, joskus sille voi jopa nauraa, mutta sitä ei ole ensimmäisenä muille esittelemässä. Sitä voi myös pyrkiä parantamaan ja hoitamaan, mutta yleensä se on mahdollista vain tiettyyn pisteeseen asti.

Se voi olla jotakin, joka saa olon tuntumaan riittämättömältä ja toisinaan suorastaan tyhmältä. Se voi olla jotain, jonka tietää olevan taakka ja vaikeus tulevaisuudessa(kin), mutta jota EI VOI poistaa tai kokonaan hävittää. Sen vuoksi tehty virhe tuntuu entistä naurettavammalta, kun joku toinen sen osoittaa ja korjaa oikeaksi.

Sen aiheuttamiin virheisiin ei kuitenkaan jaksa loputtomasti puuttua, varsinkaan silloin jos kirjoittaa vapaamuotoisesti omaan julkaisupohjaan, joka on omien ajatusten foorumi.

Eikä sitä ainakaan halua, että kyseinen piirre tuo itseään kohtaan käytöstä, jota ei ole koskaan voinut sietää, nimittäin alentuvaa, osoittelevaa ja yhdellä sanalla mitätöivää toimintaa.
Tytöttelyä.

Tämä vain tuli mieleen, kun luin tämän kommentin.

Ja tämä on sitten tämän blogihistorian ensimmäinen kirjoitus, joka on ensin tuotettu Wordiin, ja sitten vasta laitettu tänne.

Että ettei noita typoja.