Alkaa pikku hiljaa tuntua kummalta tämä tekemättömyys. Koko ajan on sellainen olo, että pitäisi olla hiukan huono omatunto siitä, ettei tee mitään. Vaikkakaan ei ole hirveästi mitä tehdä. Muutaman esseen viimeistelin eilen. Ja huomenna ajattelin mennä käymään koulussa, jos sieltä saisi toimeksiannon parille kurssille, niin olisi taas jotakin puuhattavaa. Päivät tuntuvat kummalliselta tällaisina. Teen vain ruokaa, ja järjestelen kaappeja/vaatehyllyjä.

Eikä ole vieläkään kuulunut lopullista päätöstä eräästä harjoittelupaikasta. Olen sinne jo kerran soittanut ja kerran lähettänyt sähköpostia. Perjanntaina lupasi palata asiaan mah. pian. Mielestäni se saisi olla NYT! Sitten voisi ainakin ryhtyä suunnittelemaan sitä kesää Helsingissä. Tyyppi kun sai juuri tietää saaneensa sieltä töitä. Jei! Ja äiti ja isä tulee Ouluun, niin voidaan asua niiden kämpässä. Valhallankatu here we come.