Viikon päästä lähtö. Aika mennyt aivan siivillä. Illalla kun pääsen töistä on ensimmäinen tarve saada syötyä ja sen jälkeen ei paljon enää kerkeäkkään. Luen blogeja, mutten saa aikaiseksi itse kirjoittaa tai kenellekkään kommentoida. Kuitenkin on hirmu tärkeää lukea mitä kaikille kuuluu.

Kesä tuntuu loppuneen kesken. viime päivät ovat olleet kyulmiä ja kalseita. Josko siellä ameriikoissa paistais aurinko. Puolittai en uskalla matkaa edes ajatella vaikka se jo ihan kolkuttaa ovella. Pelkään nimittäin lentämistä paljon, joten yritän vähän unohtaa, että ennen kuin pääsen sinne unelmien NY:hyn, täytyy jähiä yläilmoissa 8,5 tuntia.

Enkä siis pelkää mitään koneen tippumista tai onnettomuuksia, vaan inhoan sitä kontrollin menettämistä. Ja tietoa siitä etten voi päästä sieltä pois. Lievä ahtaanpaikankammoa. Yäk.

Mutta nyt menen tuonne Tyypin kainaloon tsemppaamaan sitä huomiseen katukoris turnaukseen. Öitä!