Tänään  tapahtui pelottavia, jonka vuoksi loppupäivä meni skarpatessa, ettei tule paniikkikohtaus.
Perjantaina pelasimme pokeria ja tipattoman ( - syntymäpäivät) jälkeen join ensimmäistä kertaa. Sehän
tietenkin meni hiukan yli ja oksensin sitten koko eilisen. Ylimenemistä ei varmaan myös helpottanut se,
että olin käynyt torstaina luovuttamassa verta.

Tänään sitten teatteritreeneissä sain yhtäkkiä ihmeellisen näköhäiriön. Kummallisia valopalluroita tuli
näkökenttään, ja kaikki oli aika sumeaa. Sitä kesti n.5-10 minuuttia. Olin lopulta niin hermona, että
soitin päivystykseen ja kysyin olisiko syytä tulle käymään.

Siellä kuitenkiin uskottiin häiriön johtuneen fyysisen rasituksen (alkulämmitelyn) nostattaneesta/laskemasta
verenpaineesta, kehon kuivumisesta ym...
Silti olen joutunut itseäni rauhoittelemaan, etten koko ajan uskoisi sairastuneeni johonki vakavaan.
Miksi, oi miksi täytyy olla niin villi mielikuvitus.

Tyypin kanssa kaikki hyvin. On se vaan niin ihana, kaikesta huolimatta.