Aika on hujahtanut käsistä, ja viime postauksesta on miljoonasataa vuotta. Toisaalta ei ole ihmekkään kun ei ehdi kirjoittamaan, kun töissä on näin aleaikaan ihan hiiirviä kiire, ja kotonakin pitäisi keretä jotenkin päin olemaan.

Juhannus meni oikein mukavasti, ja osittain rauhallisesti. Aatto oltiin entisessä kotona, eli kommuunissa, jossa äiti kävi naapurista lukemassa Arvo Turtiaisen perinteisen juhannusrunon. (Yleensä se on luettu kun kokko sytytetään, mutta tänä vuonna ei voinut kun oli niin kuivaa). Ja sitten juhannuspäivänä otettiin vaan rennosti ja  ilman aikatauluja, ja oi kun oli mukavaa.

Meillä on nyt uudet verhot, ja voi, kun ne ovat ihanat.  Sellaset sammaleenvihreän väriset. Joista kyllä aurinko aika hyvin paistaa läpi, mutta zorro-naamioni poistaa senkin vaivan. (siis sellaiset silmälaput, jotka ostin töistä).