Nuoren naisen arki

Muistelua ja muutosta

2008-10-13T03:03:00+03:00

Tämä blogi on ollut olemassa 2 vuotta, 9 kuukautta. Jo sitä ennen se sijaitsi aamuisin.blogs.fi -osoitteessa kolme kuukautta. Blogin perustaminen sai alkunsa aikana, jolloin olin juuri saanut ensimmäisen paniikkikohtaukseni ja olin lukenut Hesarin Kuukausiliitteesyä jutun blogeista.

Juttu oli kimmokkeeni tutustua blogeihin. Aikani niitä selattuani päätin perustaa oman. Jo blogimaailmaan (ainakin julkisesti) jättäneenn Herkun (jonka postauksia kaipaan paljon) blogi sijaitsi Vuodatuksessa, kuten myös Duussin ja Matosen, jotka kaikki olivat ensimmäisiä seuraamiani blogeja. Vuodatus tuntui loogisemmalta järjestelmältä, kuin blogs.fi, joten siirsin blogini sinne.

Nyt, kun noista ajoista on kolme vuottta, mutta silti valvon puoli kolmelta yöllä (vaikka aamulla on 8.45 töihin) ja käyn läpi osittain samanlaisia ajatuksia, mietin, että eikö koko tänä aikana olla tultu mihinkään. Eikö ajan pitäisi parantaa?
Samalla kuitenkin tedän, että onhan se parantanutkin. Nykyään näitä valvomisia ja paniikkiajatuksia tulee enää aniharvoin. Pelottavia sydämen tykyttelyjä ja vapinaa poistavaa lääkettäkin joudun ottamaan vain n. kerran vuodessa.

Vatsa on sekaisin ja juon kamomillateetä. Tyyppi vielä katsoo läppäriltä leffaa ennen nukahtamista. Olemme tulleet fyysisestikin eteenpäin, kommuunista muuttimme keskustaan kohta kolme vuotta sitten.

Ja olenhan minä kasvanut ja kehittynyt, valmistunut ja aloittanut työelämän. Siinä varmaan myös yksi syy viimeaikaiselle semi-ahdistukselle (lähestyvän luonnon pimeäkauden, jota myös talveksi kutsutaan, lisäksi). Töitä on nyt tehty putkeen 20 viikkoa. Syyskuu niin, että viikonloput olivat teatteritreenejä tai -esityksiä. Kun toukokuun lopulla aloitin ja varmaan ensimmäiset 1,5-2 kuukautta jännitin ihan hirveästi ja epäilin itseäni ja osaamistani, tuntuu tuo 20 viikkoa tosi pitkältä ajalta (BTW: hirveän hyvä kirjoitus ja keskustelu peloista ja jännityksestä ym. täällä). Pieni paussi olisi paikallaan. Mutta samalla olisi aivan ääliömäistä kieltäytyä viikon/kahden työsopimuksista. Tätä kai se nykyajan pätkätyöläisen arki on. Siitäkin itseäni soimaan, että valitan liian herkästä. Vaikken kyllä valita muualla, kuin täällä ja lähimmille.

Koska kuitenkin eteenpäin on menty, vaikka se näin pimeässä, unettomassa, hiukan pelottavassa yössä ei aina siltä tunnu, eivät muutokset tunnu niin mahdottomilta. Koska en voi ymmärtää sitä, miten nykyaikana voi tapahtua tällaista, en halua pitää blogia Vuodatuksessa.
Sen sijaan olen iloinen siitä, että omin voimin pyöritetty työ saa lopulta korvausta. Onnea siitä Tuomakselle.

Vastaisuudessa Nuori Naisen Arki pyörii täällä. Paniikkeineen ja pelkoineen, sekä toivottavasti ilman niitä.

Tanssi

2008-09-18T10:14:00+03:00

Olenko kertonut, että olen aloittanut uuden harrastuksen? Nimittäin tanssin! käyn kerran viikossa jazz- ja kerran viikossa baletti-tunnilla. Vai pitäisikö sanoa aikuisbaletti? (Joka sinänsä tuntuu hassulta, koska aivan kuin kukaan luulisi, että me yli-ikäiset olisimme mitään muuta kuin aikuisia, vai onko se aikuisbaletti erotukseksi sellaisesta baletista, jota harrastaa aikuinen, joka on tanssinut lapsesta saakka? En tiedä.)

Kuitenkin, tunneilla tunnen itseni vanhaksi, lihavaksi, kömpelöksi, tömähteleväksi, punaiseksi ja rumaksi, mutta silti niin onnelliseksi. Olen jo pitkään halunnut harrastaa jotakin liikuntaa, ilman, että se liikkuminen/kunnon kasvaminen/kaloreiden polttaminen on se pääasia, jolta jumpat monesti tuntuvat. Sen sijaan tanssissa tuntuu, kuin harjoittaisin jotakin taitoa, vaikka toki sitä samalla tulee liikuttua/kuntoa kasvaa ja kalorit palaa.

Työt loppuivat elokuun viimeinen ja kerkesin olla kotona päivän, kun minua pyydettiin kahden viikon tuuraukseen. Ja tällä viikolla sitä jatkettiin taas kahdella viikolla. En valita. Vaikkakin välillä, herään öisin julmettuun hampaiden yhteenpuremiseen ja niskat on tiiliskiveä. Tätä kai se pätkätyöläisen arki on. Ei tietoa tulevasta, eikä mahdollisuutta suunnitella tekemisiään.

Nämä sairasloman tuuraukset ovat kuitenkin eri osastolla, ja olenkin tullut siihen tulokseen, että enemmän kuin uutisia tykkään tehdä ihmis-/ilmiö- ja ajankohtaisjuttuja. Täällä Oulussa on jo ihan syksy. Aamulla on niin kylmä, että täytyy käyttää lapasia. Lupasin neuloa Tyypille lapaset. Se on kyllä mukavaa.

Yritystä

2008-08-25T21:20:00+03:00

Uusia aluevaltauksia

2008-08-25T21:16:00+03:00

Luen ja tilaan useita eri sarjakuvablogeja. Itse en osaa lainkaan piirtää, mutta kun innostuin muiden tekemisistä niin paljon, niin voi kai sitä sentään kokeilla, vaikkei mitään osaisikaan. Ihan vaikka vaan omaksi iloksi.

Sen verran huonosti osaan kuitenkin tätä tietokone tekniikkaa, että piti julkaista tämä selittelyteksti omana postauksenaan ja nuo sarjakuvat omanaan. Muuten meni aivan höpöksi tuo leiska.

Muotibloggailua

2008-08-20T21:28:00+03:00

Saako hetken muotiblogata? Se nimittäin on tässä kesätyössä (kaiken muun lisäksi) ollut mahtaaa, että
a.) aamuisin/iltaisin on halua/enrgiaa miettiä mitä seuraavana päivänä laittaa päälle
b.) on mahdollisuus ostaa kivoja juttuja, joita löytää

Olen myös huomannut, että olen viime aikoina harrastublogeista luuhannut ruokablogien lisäksi muoti- ja sarjakuvablogeissa. Niinpä, kun tänään tuli (niinkuin veljen tyttö Kiisu sanoo) Meukka Maukan (=HM) paketti postista, en voinut olla hieman muotibloggailematta.

Tänään siis töissä oli päällä seuraavanlainen yhdistelmä

Paitsi, että mulla oli tunikan alla valkoinen paita. Voin myös kertoa, että nuo kengät on ihan tappotavaraa. Aikaisemmat korkeakorkoiset kenkäni on mitä ilmeisemmin olleet kovin laadukasta tuotantoa, sillä niissä jalat ovat kestäneet yllättävän hyvin pitkiäkin aikoja. Näissä ei kestänyt tuntiakaan kun alkoi pakottaa.

Mutta siis, tämmöistä pientä "mitä-oli-tänään-päällä" -juttua tälläkertaa.

Työt loppuu ja musikaalit iskee

2008-08-19T22:53:00+03:00

Töitä jäljellä seitsämän päivää. Sitten saa nähdä miten käy. Toivoahan voi, että haluaisivat ainakin välillä pitää täällä pidempään. Mitään eivä tietenkään voi luvata. Huoh!
Toisaalta taas, olisin aivan valmis muuttamaan jonnekin toisaallekin. Vaikka ulkomaillekin. Kunhan saisi jostain jotain töitä.
Selvästi syksy tulossa, kun on kova halu muutokseen.

Olenko koskaan kertonut, että RAKASTAN musikaaleja? Eilen tajusin, että juutuubissahan niitä on. Niinpä näin iltavuoroissa taustalla soi milloin guys and dolls ja millon chicago.

Flow-festivaali oli hyvä, vaikka lauantaina satoi kamalasti.

Tuli mieleen, että lukeeko tätä kukaan koskaan, vai kirjoitanko vaan ittelleni?

Meemi

2008-07-28T01:46:00+03:00

1) Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?

2) Minne haluaisit matkustaa?

3) Lempipaikkasi?

4) Lempitavarasi?

5) Lempiruokasi?

6) Lempieläimesi?

7) Lempivärisi?

8) Tämänhetkinen tunnetilasi?

'

9) Kulkuneuvosi?

10) Mitä teit viime lauantaina?

Ei omat

11) Mitä teit viime sunnuntaina?

Juhlansa juhlinut medianomi

2008-07-13T21:50:00+03:00

Kun juhlista on jo viikko ja papereiden saamisestakin kuukausi, niin on kai se korkea aika postata tännekkin. Tältä ne nyt näytttää!

Ja vaikka sitä onkin läskilöllerö, niin juhlapäivinä voi joskus tuntua sievältä, jos on uusi mekko, tukka ja iloinen mieli.

Vapaapäivä meni siivotessa ja leffassa käynnissä. Sinkkuelämää oli mielestäni viihdyttävä satu, jota olisi voinut vähän tiivistää. Kun ei antanut sen olemattoman yhteyden sarjaan haitata niin sai nauraa ja itkeä oikein mukavasti. Mies oli katsomassa Brucea, olisipa se jo kohta kotona.

Inholäskilöllerö

2008-07-12T21:48:00+03:00

Ahdistuin kun katsoin omia valokuvia ja vertailin niitä k a i k k i e n muiden feisbuuk-kuviin. En kestä kun oon niin naamaläski. Muutenkin olen melko turpea, mutta ennen kaikkea naamasta. Mulla on äidiltä peritty pikkiriikkinen leuka jonka vuoksi jo ennestään muheva rasvakimpale leuan alla näyttää oikein kunnon kinkunpalalta.

Miksi en kykene syömään vain silloin kun on nälkä? Miksi en voi olla joka ilta haaveilematta lakusta tai irttareista. Miksi aina löytyy syy, että vielä tämän kerran voin ostaa ihan vähän karkkia. Miksi täytyy telkkaria katsoessa saada natustaa jotakin pientä? Miten porkkanoiden kuoriminen voi olla vaivalloisempaa kuin laittaa kengät jalkaan, kävellä alakerran kioskiin, ostaa karkkia, mahdollisesti jonottaa ja kävellä takaisin kotiin?

Eilen lähdin kolmen viinilasin, yhden pienen oluen ja 10 savukkeen jälkeen kotia, sillä tänään oli iltavuoro, enkä halunnut krapulaa. Krapulaa ei tullut, mutta sen sijaan kotiin päästessäni söin 3 ruisleipää, 1,5 sämpylää ja ½ pullan. Jonka jälkeen pesin meikit ja ryömin sänkyyn katsomaan yle areenalta aamun serranot. Juomalasiin olin haalinut edelliseltä illalta jääneet pantterit ja hedelmäaakkoset. Niitä natustin ja niiden loputtua rynnin vielä hakemaan aiemmin rohmuamani pullan puolikkaan.

Nukahdin ennen kuin serranot loppui ja hampaat jäi pesemättä. Oon niin säälittävä.

Sunshine

2008-07-02T09:38:00+03:00

Voi että joku ihminen voi olla mielissään ruuasta ja tarjoilujen suunnittelemisesta. Minä siis. Vähän väliä hätkähdän siihen, että käyn läpi mielessä mitä kaikkea sitä tulisikaan tarjota valmistujaisissa ja missä järjestyksessä niitä olisi hyvä valmistaa. Ja miten pöytä kannattaisi koristella. Ja millaisen boolin sitä tekisi. Ja entä jos sataa.
Jännää.

Apeus lienee hiukan poistunut. Tai ainakin siirtynyt taka-alalle. Eilen oli kiva päivä. Tyypin kanssa kävimme salilla ja teimme ruokaa.
Töissä on tosi kivaa. En vieläkään oikein saata uskoa, että sain tämän paikan ja että joku ihan oikeasti maksaa minulle tästä.

Kävin parturissa, jossa hiukset lyhenivät sellasen pitkän spagetin verran. Nyt tuntuu kesätuuli niskassa!