Olen aika monesti laukkukaupassa työskennellessäni huomannut, että ihmiset ovat melko välinpitämättömiä ja itsekkäitä. Jos laukku tippuu piikeistä tai laukulle ei löydy heti paikkaa, sen voi jättää lattialle. Matkalaukkuja voi potkia ja rynkyttää kuin autonrenkaita. 'Eihän tämä ole minun asia, en minä ole täällä töissä' -tuntuu olevan se mitä ajatellaan.

Eilen meinasin kuitenkin saada paskaraivarin, enkä edes omalla työpaikalla. Ystäväni meni kokeilemaan Stokkalla mekkoja ja etsi vapaata sovituskoppia, lopulta hän löysi yhden ja mietti oliskohan se vapaa. Koppi nimittäin oli niin sekavan näköinen, ettei voinut varmasti sanoa. EI sillä, että sovitetut mekot olivat jääneet roikkumaan kopin seinille, mutta kun niitä oli myös myttyinä lattialla. Ja tämä siis tapahtui NAISTENosastolla. Jotkut Onewayn teinit nyt vielä jotenkin ymmärtäisi...

Mekoista päättelimme, että kyseessä oli hiukan vanhempi naishihminen, sillä mekot eivät olleet
a.) kovin nuorekkaita
b.) maksoivat 100-300 €
 Ja edelleen, ne olivat siellä LATTIALLA!

Mikä helvetti se on se sellainen ajatus, ettei ihmisen tarvitse olla kiinnostunut kuin omasta hyvinvoinnistaan?? Missä vaiheessa normaaleista käytöstavoista tuli 'myyjien hommaa'? Missä vaiheessa ihmisistä tuli järettömän itsekeskeisiä?? Tai ei tietenkään kaikista ole tullut, mutta pelottavan monista.

Hermo menee! Myös niihin ihmisiin, jotka jättävät irtokarkki lootien kannet auki. Monet karkit ovat sellasia, että ne kovettuu. Kannet kiinni!! Se hoituu yhdellä nopealla ranneliikkeella. V*tt*