Toinen viikonloppu tipattomana kotona. Tosin täällä on toisen tipattomuudesta johtuen melko jäätävä tunnelma. Tyyppi oli eilen juhlimassa ja se meni kaikkineen hirviän yli. Oma yöni jäi vähille unille ja suurelle huolelle ja vielä suuremmalle raivolle. Tänään oli töitä, josta myöhästyin edellä mainituista syistä hiukan. Kyllä nyt ärsyttää! Ärsyttää myös se, ettei toinen voi pyytää kunnolla anteeksi. Tai siis, on kyllä pyytänyt, mutta ei niin, että tuntuisi siltä, että on tosissaan pahoillaan.

Sorruin polttamaan tupakkaa, kun niin vitutti. Harkitsin jopa kostokännien juomista, mutta onneksi jätin sen tekemättä. Olisi vain itseä harmittanut. Ja harmittaa nytkin. Inhoan tätä mykkäkoulua (johon siis itsekin syyllistyn), mutta inhoan myös sitä, ettei Tyyppi tajua, että jotakin olisi tehtävä, jotta leppyisin. Haluaisin puhua ja puida asiaa, (ja raivota kaiken ulos), mutta minähän en perhana ole se joka ottaa ensimmäisen askeleen!!