Oho, aivan varkain on mennyt synttärit ohi. Nimittäin blogi-synttärit. Eilen tuli vuosi polkkaamista täyteen. Tuntuu, että siitä olisi paljon vähemmän. Silloin blogin perustamisen syynä oli tarve saada kanava oman ahdistuneisuuden purkamiseksi. Ja sellaisenahan se toimi.. Nyt kun luin noita vanhoja juttuja, tuntuu ihanalta, että vuodessa voi tapahtua niin paljon, ja että asioista on mahdollista päästä eteenpäin ja yli.

Vuosi sitten oli tilanne aivan toinen. Ahdisti ja niin pirusti. Jatkuva hulluksi tulemisen pelko oli läsnä. Tuntuu uskomattomalta, että siitä on todellakin vain vuosi. Silloin olin varma, ettei tämä koskaan lopu, etten enää ikinä tule elämään ilman pelkoa ja painoa sisällä. Nyt se enää harvoin yritää hiipiä sisään. Olen siltä melko tehokkaasti teljennyt ovet ja ikkunat. Toki edelleen kassissa on koko ajan mukana beetasalpaajat. En halua ottaa sitä riskiä, että sydän alkaa jyskyttämään, eikä apu ole käden ulottuvilla.

Ja mitä kaikke se polkkaaminen sitten sen jälkeen on ollut? Sieltä on löytynyt ihan oma maailmansa. Paljon on myös blogeja, joita päivittäin lukee ja joiden mukana elää. Nyt se on selkeästi osa arkea, eikä enää pelkkä valitusfoorumi ja vertaistuki.

Mutta siis, nyt on juhlapäivä (tai siis eilen oli)!! Kaikille tötteröhatut päähän ja pillit suuhun. Virtuaalista kakkua, kahvia, pikkusuolaisia (ja tietty karkkia) on tarjolla runsain mitoin. Ehkä kommenteissa järjestetään jopa onginta!

Ja täällä sitä aloittamisen angstia.