Kotiuduttu on hyvin, ja arkeen sopeutuminen on alkanut. Juuri kävin katselemassa lukujärjestyksiä, jotka pitäisi sitten huomenna tulostaa ja suunnitella oma aikatualu. Sen verran on vielä noita rästikursseja, että täytyy käydä usean eri vuosiasteen kursseja yhtäaikaa. Mutta tähän kaikkeen (ja paljon muuhun) on aikaa ensi viikolla, sillä eilen oli kuun V I I M E I N E N työpäivä. Ja koska ensi kkuu on syyskuu ja kaupoissa hiljaista ja reppukausi ohi jne, niin töitä on taas huomattavasti vähemmän. Joka on ihkuu se. Ei siinä, töissä on mukava olla kun saa rahaa, mutta muuten se on kyllä ihan paskaa.

Sillä:

-Koska minä olen myyjä, tiedän tietenkin automaattisesti mitä laukkua sinä asiakas tarkoitat, kun kerrot että ikkunassa on mukavannäköinen musta kassi. Eihän niitä ole siellä kuin 20 erillaista.

-Ei tietenkään tämä ole lopullinen hinta, minäpä pudotan hinnasta heti puolet pois (eihän minulla ole siihen oikeuksia, mutta siitä viis, tämähän on vain työpaikka) ja sittenkin jos/KUN se on liian kallis, niin ota eurolla, olethan meidän kanta-asiakas, niin kuin 200 muuta kaltaistasi pihtaria.

-On tietenkin minun vika etten ehdi palvelemaan yhtäaikaa viittä asiakasta, purkamaan kuormaa, hinnoittelemaan tuotteita ja pitämään huolta lapsistasi sillä aikaa, kun sinä etsit täydellistä iltalaukkua.

Eli pieni hengähdystauko tulee ihan tarpeeseen ennen koulun alkua. Muuten pitäisi alkaa toimeliaaksi. Juosta, jumpata  ja lopettaa karkin syönti. Olo on nimittäin niin turvonnut ja turpea, että  jotakin on aika tehdä. Sitäpaitsi vaatteetkin tuntuu päällä pieniltä. Yäk! Syksy siis saapukoon uudistuksen tuulinen.