Ihanan pitkä aamu ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Heräsin kuitenkin reippaana ennen yhdeksää, kun Tyyppi lähti töihin ja luin lehden sängyssä. Sen jälkeen olenkin tehnyt kaiken hitaasti ja rauhallisesti. Laitoin hiukan piuhoja piiloon täällä makuuhuoneessa ja järjestelin kirjahyllyä. Lauantaina on nimittäin tuparit ja täällä pitää olla siistiä.

Saan tänään uudet avaimet sinne siivoamispaikkaan. Eivät olleet kovin vihaisia, ymmärsivät että inhimillistähän se on. Tänään menen taas sinne. Olen Tyypiltä pyytänyt, että laittaisi mp3 soittimeen mulle musiikkia, muttei se ainakaan vielä ole niin tehnyt. Josko tänään ehtisi, niin olisi sitten ensi maanantaiksi.

Ulkona on mieletön tuuli. Kuuluu ulina tänne sisälle asti. Viime viikon torstaina loppui bussikortti, joten olen kulkenut  tämän viikon pyörällä. Muuten en valita, tuleepahan oltuna ulkona. Mutta kun pyörä on  säpäleinä ja palasina. Polkee vähän väliä tyhjää ja toinen pedaali elää omaa elämäänsä. Eli ei pysy paikallaan, vaan pyörii jalan alla. Raivostuttavaa. Tyyppi on sitä luvannut katosa. Ja isä sen kai viimeistään osaisi korjata, mutta isä ei tule tänne vasta kuin pääsiäisenä. Ja korjaamot maksaa.

On se vaikeaa tämä ihmislapsen elämä.