Eilen oli hiukan huono olo, sillä olimme olleet kaupungin yöelämässä. Tyyppi ajoi minu pois kotoa, sillä hänen kaverinsa oli tulossa meille työstämään erästä projektia ja he tarvitsivat rauhaa. Ei haitanut minua lainkaan, vaan menin ystäväni luokse kylään. Oli oikein mukavaa. Syötiin pitsaa ja katsottiin frendejä.

Nukahdin jossain vaiheessa, kun olin syönyt itseni tajuttomaksi. Ja kun heräsin, sydän hakkasi ihan hirveästi. Otin sitten lopulta kaksi beettasalpaajaa, kun aloin pelätä, että paniikkikohtaushan tässä saattaa tulla. Onneksi sydämentykyttely lakkasi.

Menimme sitten entisen kommuunilaisen luokse yöksi, kun hän oli vanhempiensa luona talovahtina. Oli oikein mukavaa. Koko ajan hiukan vain jännitin, että jos tässä palataan yhtäkkiä takaisin siihen tilaan mikä tuossa syksyllä oli. Mutta ilmeisesti oli kyse aivan yksittäisistä tykyttelyistä. Pelkäsin mennä nukkumaan, kun pelkäsin etten saa unta. Mutta pelko oli turha, nukuin kuin tukki.

Oli hyvä huomata, että kuinka paljon vahvempi sitä nyt on. Pystyin hallitsemaan itseäni ja mieltäni paljon paremmin, kuin silloin kun olin akuutisti paniikissa. Se antaa voimaa, kun ymmärtää, että asiat ovat menneet paljon parempaan suuntaan.

Kohta alan  tekemään pullataikinaa. Mitenkähän siinä käy? Olen sen suhteen vielä aika noviisi.